”Kyllä meillä on innovointikyky pahasti kärsinyt etäilystä”, perustellaan usein, kun henkilöstön halutaan palaavan etätöistä konttoreille. Tällaisen ajattelun taustalta löytyy mantra siitä, miten parhaat ideat syntyvät: satunnaisissa kohtaamisissa, palaverien tauoilla ja kahviautomaateilla. Omat kokemukseni eivät tue tällaisia väitteitä. En myöskään usko, että puhtaaseen konttorityöhön palataan enää koskaan.
Innovaatiojohtaminen itsessään taitaa olla se, joka nyt eniten kaipaa uutta innovaatiota.
Innovointi on niin ylevä ja hieno käsite, että sitä voi kätevästi käyttää selityksenä vähän kaikenlaiseen hörhöilyyn. Siis esimerkiksi yleiseen jutusteluun ja huvitteluun, joka pitää jotenkin saada verhottua työnteoksi. Ei ihme, että innovointia pidetään tosi kivana, ja että sille on vahva tilaus!
Maailmaa muuttavan älynväläyksen tavoittelu hauskan yhdessäolon kautta on ilman muuta vapauttavaa ja mukavaa. Yhteisöllisille tilaisuuksille ilman tulosvastuuta on oma tärkeä paikkansa. Niiden palautusprosentti innovaatioiden muodossa on kuitenkin lottoarvonnan luokkaa.
Omat havaintoni ja kokemukseni viittaavat siihen, että parhaat innovaatiot syntyvät kovan osaamisen, järjestelmällisen työn ja vahvan motivaation yhdistelmänä. Poikkeuksia toki on – ja nehän tunnetusti vahvistavat säännön.
Systemaattisen innovaatiojohtamisen tärkeitä lähtökohtia ja tunnusmerkkejä ovat mielestäni ainakin nämä kolme:
- Tiimi. Varmista, että innovaatiotyöhön valjastettu joukko koostuu ammattilaisista, joilla on osaamista, näkemystä ja kokemusta käsillä olevasta aihealueesta. Tässä lähtökohdassa arvostan erityisesti sitä, että vaikka emme koskaan saisi aikaan ainoatakaan mullistavaa innovaatiota, niin ainakin koolla on ihmisiä, jotka ovat todella hyviä tekemään työtään!
- Tarve. Kohdista innovaatiot todelliseen tarpeeseen. Osaaville tiimeille on tarjottava ongelmia, joita ratkaista – ja usein hyvät tiimit tunnistavat innovaatiotarpeita ja ongelmia myös itseohjautuvasti. Johtajan tehtävä on ohjata määrätietoisesti yrityksen resurssit ratkaisemaan niitä ongelmia, jotka ovat valitun strategian näkökulmasta tärkeitä. Hyvä johtaminen on siis nimenomaan innovaatiojohtamista.
- Uskallus. Älä ikinä ylenkatso olennaista ongelmaa, vaikka se näyttäisi vaikealta tai jopa mahdottomalta. Yritysjohtajan yleisin ongelma lienee rakentaa kasvua ja säästää samaan aikaan. Osalle tämä on jo ajatuksenakin lamaannuttava mahdottomuus – niinhän kertovat monet oppikirjatkin. Itse näen, että juuri tällaiset haasteet mahdollistavat oikeat innovaatiot. Samalla ne ovat parasta elämän eliksiiriä kovimmille ja osaavimmille tiimeille, jotka rakentavat mahdottomista palasista menestystä ja onnistumisia.
Tappoiko pitkä etätyöjakso siis organisaatioiden innovaatiokyvykkyyden? Aivan varmasti näin kävi niissä yrityksissä, joissa innovointi perustui satunnaisuuteen, kahvikoneella höpisemiseen, tai erilaisten tiimipäivien eittämättä luovaan tilaan.
Hyvin johdetuissa tiimeissä innovointi sujuu myös etänä – kun tiimit ohjataan valitsemaan oikea ongelma ratkaistavakseen.
Kontaktit ja kommunikointi toimivat keinosta riippumatta, kun työn alla on innostava ongelma ja yhteinen päämäärä. Kansainvälisten tiimien innovointi on jopa tehostunut, kun tapaamisten vuoksi ei enää tarvitse nähdä matkustamisen vaivaa.
Ikävöin itsekin työyhteisöä ja palaveritaukojen hauskoja juttuja. Kaipaan todellakin ystäviäni, sekä töissä että vapaa-ajalla. Kuitenkin, kun toivottavasti jatkossa taas menen heidän kanssaan ajoittain konttorille, ravintolaan tai saunomaan, en halua verhoilla sitä tekosyillä innovoinnin tai tehokkuuden tavoitteluksi. Haluan viettää aikaa heidän kanssaan ihmisinä ja ystävinä, ja myös kertoa sen heille.
Joustava ja mutkaton työ on tullut pysyväksi osaksi arkeamme. Annetaan sen parantaa elämänlaatuamme, eikä uhrata sitä perusteettomien uskomusten alttarille.
