Huomenta maailma! Radioherätyskelloni herättää minut RadioMafian aamuohjelmalla. Tänään ei auta jäädä torkuttamaan, sillä tiedossa on tärkeä kokous. Niinpä selaan Hesarista A-osan ja nappaan loput mukaan – ehkäpä ennätän lukaista otsikot kahvitunnilla.
Länsiväylällä havaitsen, etten sittenkään lähtenyt töihin tarpeeksi ajoissa. Autojono matelee Lauttasaaren kohdalla ja hiki alkaa puskea ylähuulelle. En saa sihteerilleni Annelle sanaa myöhästymisestäni, sillä Nokia Communicatoriani on liki mahdotonta operoida kädet ratissa. Kun viimein pääsen toimistolle, saan paikan kauimmaisesta parkkiruudusta.
Päästyäni omaan työhuoneeseeni jätän salkun ja takin sinne, ja kiiruhdan etsimään Annea. Hänen huoneensa ovenpielessä palaa vihreä valo, joten uskaltaudun kurkistamaan sisälle. Häntä ei kuitenkaan näy. Käytävältä korviini kantautuvasta manailusta päättelen, että hän taistelee kopiokoneen kanssa. Kokousasiakirjoihin on tullut viime hetken muutoksia, ja Anne monistaa kaikille uusia versioita – tai tulostaisi, jos kopiokone vain suostuisi yhteistyöhön.
Soitan alakerran vahtimestarin apuun ja varmistan samalla, että neuvottelutilan varaus on voimassa. Mietin, ennättäisinkö vielä soittaa pari muutakin puhelua, mutta kahvitunti painaa päälle. Lukaisen aamun lehden loppuun kahvikupin äärellä ja alan valmistautua pian alkavaan kokoukseen. Anne lienee voittanut ottelun kopiokoneen kanssa, sillä hän ojentaa minulle kokouksen vielä lämpimät esitysmateriaalit.
Etsiessäni kynää havaitsen kauhukseni, että olen jättänyt kalenterini kotiin. Kuinka nyt saamme sovittua seuraavat kokousajat? En ennätä enää ajaa hakemaan päivyriä, joten soitan kotiin. Onneksi teinillä alkaa koulu tänään myöhemmin, hän etsii kalenteristani vapaita aikoja, jotka raapustan muistilapulle.
Kokouksessa asiakkaat ovat selvästi otettuja Annen valitsemista tarjoiluista. Nämä uudet Dallas-pullat ovat minustakin herkullisia. Kun kahvit on juotu, käsittelemme esityslistaan merkatut asiat. Joudumme siirtämään osan, sillä Juha on saanut flunssan, ja tarvittavat tiedot ovat hänen pöytäkoneellaan. Toivomme kaikki, että hän pääsee pian taas konttorille ja voi viimeistellä ja tulostaa tarvittavat taulukot.
Kokouksen jälkeen Anne naputtelee käsin kirjoittamansa pöytäkirjan puhtaaksi ja lähettää sen sähköpostilla kaikille. Jorma saa omansa tulosteena sisäisen postin kuoressa, sillä hän ei ole innostunut sähköpostin käytöstä. Myös asiakkaan varatoimitusjohtaja on pyytänyt pöytäkirjan faksitse. Lounaan päälle kirjoitan vielä raportin, mutta joudun jättämään tallentamisen kahvitunnin jälkeen, sillä en löydä heti diskettiä, jolla olisi tilaa. Pian kahvitauon päätyttyä voinkin jo leimata itsensä ulos, sillä vuoden alusta saakka käytössämme on ollut moderni liukuva työaika.
Kotona merkkaan ensi töikseni seuraavan kokouksen kalenteriini, jonka teini on jättänyt puhelinpöydälle. Sen vierestä löydän lapun, jossa hän kertoo jäävänsä koulun jälkeen kaverilleen. Hoksaan, ettemme sopineet puolison kanssa kaupassa käynnistä, ja nyt hänen matkapuhelimeensa ei saa yhteyttä. Ounastelen, että hän on vielä työpaikallaan, jossa kenttä on tunnetusti huono. Ei auta kuin odotella. Päätän käydä sillä välin lenkillä, kunhan ensin löydän uudet patterit korvalappustereoihin. Alan olla jo umpikyllästynyt tuoreimpaankin kokoelmakasettiin, vaan minkäs teet – tähän hätään ei nyt uutta musiikkia ole tarjolla, sillä kannettava cd-soitin hyppii liikaa juostessa.
Hölkkään ajatuksissani tuttua reittiä, mutta tietyö ohjaa minut kiertoreitille. Pian en enää tiedä, mistä kohtaa kääntyä takaisin kotiin päin. Montakohan kilometriä lopulta juoksen extraa harhaillessani vieraita katuja? Olisi hauska tietää. Tuurilla törmään puhelinkoppiin, ja saan siellä olevan puhelinluettelon kartasta selvitettyä sijaintini.
Kotona yllätyn iloisesti, sillä puoliso on kuin onkin käynyt kaupassa. Saan istahtaa suoraan päivällispöytään, sillä ruuaksi on palvelutiskin grillibroileria ja valmisperunasalaattia. Teinikin saapuu kotiin, ja joudun vääntämään hänen kanssaan televisiokanavasta. Uhkaan lopulta takavarikoida hänen Tamagotchinsa. Kuinka vaikeaa voi olla ymmärtää, että iltauutiset nyt vain on katsottava, jos haluaa yhtään pysyä kärryillä maailman menosta?
Uni maittaa vauhdikkaan päivän päälle. Ajatella, jos huomenna ei tarvitsisi madella ruuhkassa konttorille, vaan voisi jotenkin taianomaisesti siirtyä suoraan aamupalapöydästä töihin!
Tuo työpäiväsi 2020-luvulle! Kaikki sujuvaan työntekoon: tutustu monipuolisiin ratkaisuihin.
