Digimaailma ei ole kaikille oikeudenmukainen. 15 % suomalaisista pelkää, että joku heidän lähipiiristään jää seuraavan 10 vuoden aikana yhteiskunnan ulkopuolelle digitaalisen osaamattomuutensa vuoksi. Lisäksi yli puolet suomalaisista uskoo, että digitaitojenpuute johtaa kasvavaan eriarvoisuuteen Suomessa. DNA:n yritysvastuupäällikkö Tuuli Nummelin pohtii blogissaan, ketkä uhkaavat jäädä ulos liikkuvasta digikelkasta, ja voiko asialle tehdä mitään?
Mummi ja ukki, kertokaa, millaista digipalvelua haluatte
Isotätini soittaa minulle lähes viikoittain, vaikka hänen tarkoituksensa on soittaa tutulle taksikuskille. Nimeni alkaa t-kirjaimella ja taksikuskin numero taitaa olla juuri ennen sitä. Saamme aina kivan lyhyen rupattelun, jonka jälkeen isotätini pääsee ohjeistuksellani soittamaan kuskilleen. Tilanne kertoo laajemmasta haasteesta: vanhukset kohtaavat meistä eniten haasteita digimaailmassa.
DNA:n tekemän tutkimuksen mukaan digitaalinen epätasa-arvo korostuu 75-ikävuoden jälkeen. Epätasa-arvoa lisäävät esimerkiksi fyysiset rajoitteet sekä älylaitteiden puuttuminen. Elämän ehtoo puolella ei tarvitsisikaan aina digistä välittää, mutta valitettavasti useat palvelut karkaavat nettiin. Kun et saa rahaa pankista tai kampaamoaikaa lankapuhelimella, niin elämästä on hankalampi nauttia. Vanhuksia täytyykin tukea, ja tämän vuoksi tuomme digitaalista yhdenvertaisuutta ja teemme yhteistyötä VTKL:n ja HelsinkiMission kanssa.
Nainen, syy ei ole aina sinun digitaitosi – hakeudu mukaan alalle
Etsin viime viikolla puhelimellani matkalippuani kuskia odotellessani. Puolisoni hermostui hitaudestani, nappasi puhelimeni, ja löysi oikean näppäimen välittömästi. Miten ihmeessä en heti älynnyt katsoa oikeasta paikasta? Syy ei välttämättä ole minun. Digimaailmaa suunnittelee tyypillisesti nuoret miehet ja ratkaisut soveltuvat suunnittelijoiden omaan ajattelumaailmaan, toimien siis parhaiten samankaltaisesti ajattelevien keskuudessa.
Kun naiset käyttävät teknologiaa, pitäisi heidän myös suunnitella ja rakentaa sitä. Onneksi palvelumuotoilu ja monimuotoistuva koodarijoukko takaa paremmat palvelut yhä useammalle. Tulevaisuuden ammatit syntyvät uusien teknologioiden ympärille, ja näitä osaajia tarvitaan aina vain enemmän. Olemme Suomessa onneksi hyvällä suunnalla, ja esimerkiksi 87 % suomalaisista kokee olevansa vähintään melko yhdenvertainen digimaailmassa. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna naiset kuitenkin käyttävät vähemmän ja harvemmin digipalveluita ja vielä monesti miehiä heikommin varustetuilla puhelimilla. Naisten digitaalinen maailma jää siis miehiä kapeammaksi.
ICT-alan toimijana haluamme myös DNA:lla tukea naisia heidän työurallansa. Seuraammekin naisten määrää etenkin johtotehtävissämme.
Suomalainen, kuuntele maahanmuuttajaa
Digimaailma ei tunne valtioiden rajoja. Googlen kääntäjä kääntää esimerkiksi minulle Meksikossa julkaistun espanjankielisen artikkelin aiheesta ”älypuhelimet ja tasa-arvo” alle sekunnissa. Minulla ei tosin ole aavistustakaan, onko kyseinen alusta luotettava ja voisinko hyödyntää tietoa tätä blogiani varten.
Maahanmuuttajat ovat päivittäin samankaltaisten haasteiden edessä – mihin luottaa, mistä löytää töitä ja mitä uutislähdettä seurata. Maahanmuuttajia saapuu toki ympäri maailmaa erilaisista lähtökohdista, mutta heikommassa asemassa olevalla ei välttämättä ole tietokonetta tai ohjelmia, joilla voisi haikea töitä, saatikka tietoa siitä, miten ja mistä töitä Suomessa haetaan. Kieli- ja digitaitojen lisäksi tätä voivat hankaloittaa myös pula tarvittavista tunnistautumiskeinoista, kuten verkkopankkitunnuksista.
Asiaa eivät myöskään helpota muut syrjivät rakenteet, jotka liittyvät esimerkiksi hakijan erilaiseen nimeen. Olemme luoneet korkeat muurit suomalaisen yhteiskunnan täysvaltaisen jäsenyyden saamiseksi.
DNA aloitti tänä vuonna onneksi myös hankkeen yhdessä Plan International Suomen kanssa tukeakseen maahanmuuttajanuorten työllisyystaitoja.
Elinikäistä oppimista kaikille
Digitaalinen murros on tapahtunut hätkähdyttävän nopeasti. Myös siksi on tunnustettava, että emme tiedä minne seuraavat kymmenet vuodet meitä vievät. Seniorit, naiset ja maahanmuuttajat ovatkin vain pieni osa riskiryhmistä, ja moni vielä kuplii pinnan alla.
Yksi asia on kuitenkin selvää: oppimistapamme on muututtava. Digitaalinen maailma vaatii jatkuvaa, elämän mittaista oppimista. Sekä koulujen että työpaikkojen onkin varsinaisten taitojen sijaan opetettava, miten voimme tähdätä kriittiseen ajatteluun, luovuuteen ja ongelmanratkaisukykyyn. Jotta tämä onnistuu oikeudenmukaisesti, on meidän myös nähtävä, myönnettävä ja sallittava, että osa meistä vaatii toisia enemmän tukea.
Uusi DNA Digitaalisen yhdenvertaisuuden tutkimus julkaistaan syksyllä 2022.
Lähteet:
Tutkimus: DNA Digitaalinen yhdenvertaisuus Suomessa, 2021
Unicef, What we know about the gender digital divide for girls: A literature review, 2021
