Jokainen meistä tunnistaa työpaikallaan työn sankarin. Sen, joka lähtee aina viimeisenä toimistolta ja vastaa sähköposteihin viikonloppuisin. Ei tunne käsitettä out-of-office lomallaan.
Työn sankaria taputellaan selkään ja kehutaan esimerkillisestä työmoraalista.
Mistä työn sankarit syntyvät? Nauttiiko sankari työstään niin, että haluaa täyttää sillä myös vapaa-aikansa? Onko työt organisoitu huonosti ja hommia liikaa? Onko työn sankari kenties sellaisessa vastuussa, että tärkeät asiat painavat vain hänen harteillaan?
Olen itse aikoinaan huomannut sen, mitä ylipitkät päivät ja tappotahtinen työnteko yhdistettyinä aktiiviseen vapaa-aikaan voivat aiheuttaa. Huono unenlaatu, jatkuva päänsärky, korkea leposyke, hengästyminen, kova väsymys ja keho joka ei palaudu fyysisestä rasituksesta. Se ei ole työnsankaruutta, vaan urheilutermein ylikuntoa.
Ylikunnosta on vielä pitkä matka aivoinfarktiin tai sydänkohtaukseen, mutta se sai ainakin itseni havahtumaan. Tilanne normalisoitui kunnolla vasta työpaikan vaihdon jälkeen. Nykyisessä työpaikassani olen ilokseni saanut havaita, että hyvinvointi on oikeasti arvo eikä vain sanahelinää.
Mielestäni keskustelu työuupumuksesta lähtee helposti väärille urille, koska kuormittavuus on monen tekijän summa. Työtunteja enemmän vaikuttavat kenties henkinen kuormittavuus, työtahti, vääränlainen työ omaan osaamiseen nähden tai työ joka koetaan turhaksi. Lisäksi kokonaisuuteen vaikuttaa vapaa-aika: käytetäänkö vapaa-aikaa aktiiviseen palautumiseen vai triathlon-treeneihin.
Jos oma työ tuntuu turhalta, sen alle on helpompi uupua. Mutterin valmistaja ei vain tee mutteria, vaan jotain suurempaa kokonaisuutta. Ehkä mutteri tulee osaksi laivaa ja sen lujuus tarkoittaa matkustajille turvallisuutta. Hoitaja ei vain vaihda vanhuksilta vaippaa minuuttiaikataululla, vaan toimii seurana, tukena ja turvana. Näin ainakin pitäisi olla. Jokainen voi tykönään miettiä, kokeeko työnsä merkitykselliseksi. Tässä on pähkinä purtavaksi erityisesti työnantajille.
Loppujen lopuksi, mitä väliä on työtunneilla, kunhan tulos on tarpeeksi hyvä. Ja toisaalta, lienee sekä yksilön että yhteiskunnankin kannalta parempi, että työn sankarille jää urastaan käteen muutakin kuin diabetes, korkea kolesteroli ja verenpainetauti.
Tämä blogi on julkaistu myös Helsingin Sanomien verkkosivuilla.
