Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Lasten älylaitteiden käytön rajoittaminen on pelkkää taistelua, jos itse ei näytä hyvää esimerkkiä, vinkkaa Pia Penttala.
Vielä viis minuuttia! Mulla oli just peli kesken! Ulkona on tylsää!
Monessa lapsiperheessä käydään lähes päivittäin kiivasta keskustelua sopivasta ruutuajan määrästä. Vanhemmilla ja lapsilla on asiasta monesti hyvin erilaiset näkemykset, eikä suotta.
”On täysin ymmärrettävää, jos lapsen tai nuoren on vaikea irrottaa otettaan puhelimesta. Verkossa on valtavasti kihelmöivää sisältöä ja kiinnostavaa seurattavaa, jonka parista on vaikeaa tulla pois”, pohtii Suomen Supernannynakin tunnettu perhe- ja psykoterapeutti Pia Penttala.
Vanhempien huoli jälkikasvunsa ruutuajan määrästä on kuitenkin täysin aiheellinen. Penttala muistuttaa, että vaikka digitalisoituva maailma tarjoaa lapsille mahdollisuuksia kehittää luovuuttaan ja tiedonhakutaitojaan, sen varjopuolet ovat myös kouriintuntuvia.
”Lasten älylaitteiden parissa viettämä aika on kasvanut valtavasti 10 vuodessa, ja kyseessä on ihan aito ongelma.”
”Nuorten sosiaaliset vuorovaikutustaidot ovat supistuneet ja yleissivistys on kaventunut. Työssäni olen myös nähnyt omin silmin, kuinka paljon lasten liikkuminen on vähentynyt”, Penttala listaa.
Lapsen kanssa voi jutella siitä, mitä ruutuaika tutkijoiden mukaan tekee aivoille.
Mikä siis avuksi, jos oma lapsi tuntuu olevan täysin puhelimen pauloissa?
”Ihan ensimmäisenä kehottaisin unohtamaan vanhan kansan keinot. Luuri pois ja pihalle -tyyppinen lähestymistapa on pelkkää tuuleen huutelua – ja sen lisäksi epäkohteliasta lasta kohtaan”, Penttala sanoo.
”Sosiaalinen media, pelit ja muunlainen sisältö on suunniteltu koukuttamaan meitä. Se pitää tiedostaa, kun yrittää saada lasta hetkeksi pois niiden parista.”
Käskyttämisen ja komentamisen sijaan Penttala kehottaa kokeilemaan erilaisia, kekseliäämpiä lähestymistapoja. Uteliasta ja tiedonnälkäistä lasta voi pyrkiä esimerkiksi valistamaan aiheesta tutkimuksiin pohjaten.
”Lapsen kanssa voi jutella siitä, mitä ruutuaika tutkijoiden mukaan tekee aivoille. Silloin et ole pelkkä nalkuttava vanhempi, joka käskee viemään roskia, vaan keskustelu onkin yhtäkkiä mielekästä molemmille osapuolille”, hän sanoo.
Toinen keino on vedota lapsen luontaiseen haluun leikkiä ja kisailla.
”Älyvapaasta ajasta pitäisi yrittää tehdä yhtä kiinnostavaa kuin ruutuajasta. Kultainen ohjenuora on, että jos ottaa lapselta puhelimen pois, pitää antaa itsensä tilalle”, Penttala sanoo.
”Ohjelmatoimistoksi ei kuitenkaan tarvitse ruveta, vaan hyvinkin yksinkertaiset puuhat voivat osoittautua yllättävän kivoiksi. Kuka perheessä osaa heittää tennispalloa korkeimmalle? Tekeminen voi olla aivan pöljää, mutta jos siihen liitetään pientä kilpailua vaikka sisarusten kesken, se muuttuukin kiinnostavaksi.”
Aina lasta ei kuitenkaan saa houkuteltua innostumaan ruuduttomista hetkistä. Silloin vanhemman tehtävä on kuulla ja tiedostaa negatiiviset tunteet.
”Vanhemmallakin voi olla motivaatio hukassa, jos lapsi on yhteistä aikaa viettäessä kuin myrskyn merkki. Silloin kannattaa olla rehellinen ja sanoa ääneen, ettei kumpaakaan huvita. Luovuttaa ei silti kannata.”
Lapsenkin on helpompi kestää tylsyyttä ja turhautumista, jos vanhempi on hänelle tilanteessa läsnä.
”Teinille voi laukoa ihan suoraan, että nyt tehdään jotain yhdessä, koska tahdon, että käyt luonani kahvilla vielä kun olet kolmikymppinen. Jään rikkominen suoralla puheella yleensä toimii.”
DNA Apurin vinkki: Poissa silmistä, poissa mielestä!
Älyvapaiden hetkien ajaksi koko perheen puhelimet kannattaa laittaa suosiolla sivuun. DNA:n ja Suojellaan Lapsia Ry:n puhelinparkki auttaa asettamaan rajoja ruutuajalle.
Tilaa puhelinparkki maksutta
Penttala muistuttaa myös, ettei lapselta voi vaatia täydellistä kuria älylaitteiden kanssa, jos siihen ei itsekään pysty.
”Lapselle pitää tehdä selväksi, että älyvapaa aika on tärkeää hyvinvoinnillemme. Ja kuinka se muuten tapahtuisi, jos ei vanhemman oman esimerkin kautta?”
Toisinaan omia huonoja tapojaan on vaikeaa tunnistaa. Penttalan lapset ovat jo aikuisia, mutta hän pystyy antamaan silti tuoreen esimerkin omasta elämästään.
”Elän kaksin mieheni kanssa, ja muutama vuosi sitten turhauduin siihen, kuinka paljon hän vietti aikaa kännykällä. Lähdin tekemään pientä testiä: aina, kun hän tarttui kännykkään kesken keskustelun, lopetin puhumisen kokonaan”, hän kertoo.
”Jossain kohtaa meillä alkoi olla jo todella hiljaista, ja mieheni heräsi vihdoin tilanteeseen. Asiasta keskusteltuamme tajusin kuitenkin, että teen hänelle ihan samaa! Siinä kohtaa olin itseeni huvittuneen pettynyt.”
Joskus puhelimen liikakäyttö voikin siis olla koko perheen laajuinen ongelma. Tilanteen korjaaminen alkaa peiliin katsomisella.
”On vanhemman vastuulla oppia tuntemaan itsensä ja lapsensa ja tehdä koko perheelle sopivat pelisäännöt. Jotkut lapset kaipaavat vain lempeää ohjausta älyvapaan tekemisen pariin, toisille pitää vetää selkeät rajat”, Penttala neuvoo.
Kun perheessä soi yhteinen sävel ja arki rullaa pääpiirteittäin hyvin, ei pieniin ylilyönteihin kannata Penttalan mukaan ripustautua.
”Jo vartti yhteistä jutusteluaikaa riittää tyydyttämään lasta.”
”Kunhan läksyt ja kotityöt hoituvat, puhelimella voi viihtyä vähän pidempäänkin. Jos ruutuajan määrä rupeaa jossain kohtaa taas lipsumaan aivan holtittomaksi, voi rajoituksia toki kiristää.”
Paras tapa pysyä tilanteen tasalla on viettää aikaa yhdessä keskustellen – muistakin asioista kuin pelkästä puhelimen käytöstä.
”Vanhempana olet lapsesi asiantuntija, mutta asiantuntijuus ei säily, jos kohdetta ei tutki. Jo vartti yhteistä jutusteluaikaa riittää tyydyttämään lasta ja auttaa saamaan kiinni siitä, mitä perheessä on meneillään.”
Vaihdetaan vapaalle, älyvapaalle.
Katso vinkkejä älyvapaisiin hetkiin
