Moni tärkeä asia jää vanhemmilta helposti huomioimatta lapsen puhelimen hankinnan yhteydessä – kuten telealalla yli 20 vuotta työskennelleeltä DNA Kaupan toimitusjohtajalta Sami Aavikolta. Nyt hän jakaa blogikirjoituksessaan omakohtaisia kokemuksiaan lapsensa ensipuhelimen hankintaan ja käyttöön liittyen.
Monissa perheissä pohditaan tähän aikaan vuodesta, millainen puhelin lapselle pitäisi hankkia vai pitäisikö? Uuden DNA Koululaistutkimuksen mukaan kaikilla 7-vuotiailla on jo käytössään puhelin ja ensimmäisen puhelin hankitaan yhä useammin 5–6-vuotiaana. Lapselle hankittava puhelin on useimmiten 100–200 euron hintainen. Puhelimia hankintaan sekä uutena että käytettynä.
Itselläni on juuri sen ikäiset lapset, että ensipuhelimen hankinta tuli ajankohtaiseksi. Vaikka olen puhelinkauppaa tehnyt yli 20 vuotta, on se vaan niin ihmeellistä, että omallakaan kohdalla en osannut huomioida tai ymmärtänyt kaikkia asioita, vaan matkaan mahtui yllätyksiä.
Ajatuksena oli alun perin hankkia puhelin koulun alkaessa noin vuoden päästä. Tämä ajatus kuitenkin muuttui nopeasti, kun osa kavereista sai puhelimen. Lapselle tuli tarve ja halu päästä mukaan viestirinkiin. Kun kavereiden kesken hymiöitä lähetellään, on tietenkin ymmärrettävää, että lapsesta on harmillista, jos siitä jää ulkopuolelle. Kun lapsi oli jo oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, oli aika selvää, että tämä alkuperäinen aikataulu ei enää pätenyt ja lähdimme hommaamaan puhelinta aiottua aiemmin.
Olisinpa ymmärtänyt ottaa huomioon tämän ennen hankintaa
Meidän perheemme valinta kohdistui noin 100 euron hintaiseen puhelimeen. Heti alkuunsa kävi kuitenkin selväksi, että en ymmärtänyt huomioida puhelimen fyysistä kokoa riittävän hyvin. Itse puhelin on hieman liian iso, ja kun suojasimme sen suojakuorella, puhelimen koko muuttui yllättävän paljon. Olen itse tykännyt käyttää takaosaa suojaavaa mahdollisimman ohutta suojaa, ja siksi en ymmärtänyt ottaa huomioon, että puhelimen suojakuori kasvattaa yllättävän paljon puhelimen fyysistä kokoa – pieni käsi ylettyy juuri ja juuri pitämään puhelimesta kiinni.
Tämä aiheuttikin sen, että suojaukseksi on toistaiseksi riitettävä panssarilasi. Tämä hieman harmittaa, sillä puhelimen kokonaisvaltaisen suojaamisen tärkeyttä ei voi korostaa lapsen puhelimen käytössä riittävästi. Puhelin joutuu aika koville lapsen touhujen melskeessä.
Havaitsin myös sen, että puhelimen putoaminen ei huolellisellakaan käytöllä ole mitenkään ihmeellistä. Varsinkin laitteen ollessa aika iso – ehkä suhteessa painavakin ja lapsen koordinaatio on vielä kehittymässä. Vahinkoja siis tulee varmasti tapahtumaan, eikä se suinkaan aina ole huolimattomuutta.
Vahinkoja siis tulee varmasti tapahtumaan, eikä se suinkaan aina ole huolimattomuutta.
Lapseni puhelimen käyttö toi positiivisia yllätyksiä
Itse käyttöön liittyen yllätys on ollut lähinnä se, ettei käyttöä ole pitänyt rajoittaa tai liialliseen käyttöön puuttua. Olen seurannut myös lapsen kavereita ja tuntuu, että puhelin ei ole enää niin äärimmäisen kiinnostava laite, että sitä porukalla naputeltaisiin koko ajan. En osaa sanoa mistä tällainen kehitys voisi johtua, sillä ei ole kovin pitkää aikaa, kun liiallinen käyttö oli todellinen ongelma useissa perheissä. Voisiko olla niin, että puhelin on kuitenkin nykyajan lapsille aivan arkipäiväinen väline, jota vanhemmat käyttävät ja jo vauvalle siitä on näytetty videoita tai kuvia. Selvää on, että tämän asian kanssa on kuitenkin syytä olla tarkkana.
Ruutuajan lisäksi haasteita voivat tuoda sopimaton sisältö ja erilaisten sovelluksien kustannukset, sillä esimerkiksi peleistä voi tulla yllättäviä kustannuksia. Tähänkin auttaa tietysti keskustelu ja pelisääntöjen läpikäynti lapsen kanssa. Onneksi sisältöjä pystyy myös estämään erilaisten tietoturvapalveluiden avulla. Vaikka keskustelu ja käyttörajojen asettaminen, muuten kuin teknisin keinoin, onkin ensisijainen ja erittäin tärkeä asia, suosittelen lataamaan puhelimeen esimerkiksi Google Family Link -sovelluksen, jonka avulla voi teknisesti asettaa käyttörajoja puhelimeen. Lisäksi sovellus tuo turvaa, kun vanhempi voi tarkistaa omasta puhelimestaan lapsen sijainnin.
Puhelin toimii myös oppimisvälineenä
Vaikka haasteitakin on, olen kuitenkin sitä mieltä, että puhelimen hankkiminen ja käytön opettelu on lapselle todella tärkeä asia hänen tulevaisuuttaan ajatellen. Puhelin on niin arkipäiväinen väline ja oikein käytettynä se tuo paljon iloa, mutta myös paljon hyötyä – esimerkiksi koulunkäynnin apuvälineenä. Puhelimiin on saatavissa myös ilmaisia oppimissovelluksia, vaikkapa lukutaitoon tai matemaattisiin taitoihin liittyen ja se on myös erinomainen väline tiedon etsinnässä.
DNA:n vuosittainen lasten ja nuorten puhelimien hankintaa ja käyttöä tutkiva DNA Koululaistutkimus osoittaa, että kaikki vanhemmat eivät vielä tunnista puhelinta oppimisvälineenä. Kannattaakin tutustua näihin hyötykäytön mahdollisuuksiin, sillä puhelimen avulla lapsi voi oppia monenlaisia taitoja ja siitä voi olla apua myös vapaa-ajan harrastuksiinkin liittyen. Oikein käytettynä ja riskit tunnistettuina puhelin tarjoaa paljon enemmän hyviä asioita.
Lue lisää lapsen puhelimen hankinnasta.
