Lapsia ja nuoria kiehtoo älylaitteissa samat asiat kuin aikuisiakin: muiden kanssa kommunikointi, sosiaalinen elämä ja laitteiden tuoma nopea mielihyvä. Jos aikuisen on vaikea irrottautua laitteiden parista, on se yleensä lapselle vielä vaikeampaa. Yhteiset pelisäännöt, muu tekeminen ja vanhemman jakamaton huomio auttavat lasta laskemaan puhelimen pois ja pysymään kohtuullisissa ruutuajoissa.
Älylaitteen kautta pelit, some-alustat ja kiinnostuksen kohteet ovat helposti saatavilla. Tämä mahdollistaa itseilmaisun ja kannan ottamisen itselle tärkeisiin asioihin, mikä voi olla lapselle ja nuorelle helpompaa netissä kuin kasvotusten. Somen kautta tarjolla on uusia kavereita, mutta myös kivaa ajanvietettä pelien ja videoiden muodossa. Älylaitteet tarjoavat siis paljon hyvää, mutta valitettavasti niiden mukana tulee myös ikäviä puolia.
”Lapsilla ja nuorilla sosiaalinen elämä on paljon somessa. Samalla se luo painetta, kun kaikki on rakennettu niin, että muut näkevät, oletko vastannut ja nähnyt viestit. Netissä on myös paljon tietoa saatavilla lähiympäristön ulkopuolelta omiin intresseihin liittyen. Kaikki tämä on nyt nopeasti saatavilla”, erityisasiantuntija Katariina Leivo Suojellaan lapsia ry:stä kuvailee digiympäristön kiehtovuutta.
Tylsistyminen tekee lapselle hyvää
Kaiken kivan äärellä älylaitteiden parissa voi vierähtää helposti tunti, jos toinenkin. DNA:n teettämän Koululaistutkimuksen mukaan 73 prosenttia 5–12-vuotiaiden ja 68 prosenttia 13–16-vuotiaiden vanhemmista ajattelee digilaitesisältöjen koukuttavan lasta liikaa.
Pienempien lasten vanhemmista 57 prosenttia pitää riskinä sitä, että puhelimen käyttöön kuluu liikaa aikaa. 13–16-vuotiaiden vanhemmissa lähes puolet on tätä mieltä. Noin kolmannes kaikista vanhemmista on myös kohdannut tämän riskin lapsensa puhelimen käytössä.
Liiallisesta käytöstä voidaan puhua siinä vaiheessa, kun älylaitteiden parissa vietetty aika vie aikaa muilta tärkeiltä asioilta: sosiaaliselta kanssakäymiseltä, koululta, harrastuksilta, liikunnalta, unelta ja ulkoilulta. Kun näillä elämänalueilla toimintakyky heikkenee, on sillä suora vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen.
”Lapsen on tärkeää kokea myös tylsistymistä, mikä saattaa jäädä vähäiseksi liiallisen älylaitteiden käytön vuoksi. Tämä vähentää mielikuvituksen ja luovuuden käyttöä, mikä puolestaan voi vaikuttaa haitallisesti lapsen kehitykseen. Nykyään lapsilla ja nuorilla on todella vähän hetkiä, jolloin heidän on käytettävä luovuutta ja mielikuvitusta keksiäkseen itselleen tekemistä”, Leivo toteaa.
Mistä vanhempi voi tietää, milloin älylaitteiden käyttö on lapsella mennyt liiallisuuksiin? Konkreettinen merkki on se, kun lasta ei enää kiinnosta asiat, jotka ennen kiinnostivat, kuten muiden lasten seura tai harrastukset. Uniongelmat ja vaikeudet rauhoittua nukkumaan sekä mielialan muutokset voivat kieliä myös ryöpsähtäneestä ruutuajasta.
Rajoittaminen turvaa lapsen kasvua ja kehitystä
”Laitteiden tarjoaman nopean mielihyvän kanssa on vaikea kilpailla suoraan, eikä lapsi pysty ottamaan vastuuta omasta digilaitteiden käytön rajoittamisesta, vaan hän tarvitsee siinä tukea. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää lapsen kehitykselle on aikuisten huomio, mutta tämä pätee myös isompiin lapsiin. Aikuiselta saatu huomio ja yhteinen tekeminen on usein mieluisa vaihtoehto älylaitteelle”, Leivo sanoo.
Suojelemalla lapsia ja nuoria älylaitteiden liialliselta käytöltä, varmistaa heidän normaalin kasvunsa ja kehityksensä – niin fyysisen kuin henkisen. Laitteilla vietetty aika on pois muun muassa ulkoilulta ja liikunnalta, jotka ovat tärkeitä fyysiselle kehitykselle. Aikuisilta saatu huomio on puolestaan tärkeä lapsen terveen itsetunnon kehittymiselle, ja sitä voi antaa yhdessä tekemällä, kuten lautapelejä pelaamalla ja yhdessä ulkoilemalla.
Yhteistä aikaa voi toki viettää myös digitaalisessa ympäristössä esimerkiksi yhdessä pelaamalla, kunhan se on sopivassa tasapainossa ilman laitteita vietetyn ajan kanssa. Itseasiassa onkin tärkeää, että aikuinen on läsnä myös lapsen digiarjessa. Lapsen kanssa voi yhdessä tutustua uusiin peleihin ja sovelluksiin sekä sopia yhteiset säännöt laitteiden käytölle.
”Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää on olla läsnä lapsen käyttäessä digilaitteita. Näin lapsi myös oppii, mitä tehdä, jos tulee jotain outoa tai ikävää vastaan.”
Älylaitteiden haittavaikutusten torjunnassa rajoittaminen on keskeistä, mutta Leivo muistuttaa myös vanhemman esimerkin vaikutuksesta.
”Jos sovitaan, että puhelimet laitetaan illalla parkkiin, on hyvä, että yhteiset säännöt koskevat myös aikuisia. Kun rajoittaminen ei koske vain lasta, siitä tulee taito, jota harjoitellaan yhdessä positiivisen kautta. Isompia lapsia ja teinejä voi myös osallistaa tähän ja kuunnella heidän ideoitaan siitä, mitä laitteiden käytön sijasta tehtäisiin yhdessä tai miten laitteita käytetään perheessä.”
Aikuisten lailla lapset käyttävät älylaitteita viihtymisen lisäksi hyötytarkoituksiin, esimerkiksi koulutehtävien tekemiseen ja uusien taitojen oppimiseen. Vaikka laitteet ovat tuoneet hyvää arkeemme, DNA kannustaa kaikkia lapsista aikuisiin parkkeeraamaan ruudut välillä hetkeksi. Kolmatta kertaa järjestettävää Älyvapaapäivää vietetään sunnuntaina 20. lokakuuta 2024. Älylaitteet voi tällöin laittaa myös niille tarkoitettuun taukopaikkaan, DNA Puhelinparkkiin.
Kiinnostuitko aiheesta? Lue organisaatiopsykologi Pekka Töllin näkemyksiä siitä, miksi älylaitteen pois laittaminen on niin vaikeaa tai tutustu siihen, miten Eeva Kolu rajoittaa omaa älylaitteiden käyttöään.
